2011. május 26., csütörtök

az első meséiről

Nagy meglepetés ért. Ahogy a régi dolgaim között kajtatok, szembe jön velem az első leírt mesém. Amit finnül írtam. Valamikor 2001-2002 telén. Ezt ide bemásolom.

Az első mesét Jeanynak rögtönöztem, kisiskolások lehettünk, vagy talán még óvodások. Beültünk a szomszéd kertjébe ibolyát lopni és ott mondtam neki egy mesét, amin ő gurgulázva és gurulva kacagott :))

Armas ja punainen hattu

Eräänä yönä pieni Armas näki ihmeellisen unen: Hyvä keiju sanoi hänelle, että jos hän on keskiyöllä kolmen kultapensaan edessä, hänen toiveensa toteutuu.

Armas heräsi ja katsoi kelloa. Oli vielä puoli tuntia yösydämeen asti. Hän istui sängyssään ja mietti mietiskellessään: “mikä voisi olla toiveeni?”
Ei hänellä ollut aavistustakaan siitä. Hänen karkkihalunsakin yleensä toteutui ja eikä siitä muutoinkaan voinut kutsua toiveeksi.
Sitten... mitä, ja Armas olikin ärsyyntynyt vähän, turha ajatella, ehdin vielä pellon päähän, jossa on todellakin kolme ihanaa kultalehtistä pensasta. Armas tykkäsi maata pensaiden alla lämpiminä syyspäivinä ja katsella miten lehdet, ihan kuin pienet aurinkolinnut, lentävät pois tai tippuvat suoraan hänen nenälleen. Siis Armas avasi ikkunan ja hyppäsi ulos suoraan kuutamon valtavaan valoon. Armas ei ollut koskaan nähnyt heidän peltoaan niin kauniina.

Nuori, vaatimaton sade pesi maiseman. Kovassa kuunvalossa tuntui, että poika on pudonnut hopeamaahan, jossa kaikki puut, kukat, nurmikko ja vehnä ovat hopeapuvuissa ja kilistelivät niin iloisesti kuin olisivat olleet jossakin juhlassa. Armaksen pää, kuin joku pieni lamppu, valaisi kultaisena hopeamaan keskellä. Ja äkkiä hän löysi itsensä pensaiden edestä. Hän katseli uteliaasti ympärilleen ja odotti. Ei hänkään tiennyt, mitä hän oikeasti odotti. Sitten hän huomasi jotain punaista pensaiden alla, nosti sen maasta ja katseli tarkemmin: Se oli valtavan iso punainen hattu. Armas oli iloinen siitä , koska, vaikka sade pysähtyikin välissä, oli kuitenkin vähän viileää. Hän pani hatun päähänsä. Hattu oli hänelle hirmuisen iso. Hän näytti siinä ihan jättiläissieneltä.
Pienelle Armakselle oli tylsä odottaa toiveensa toteutumista seisten, siispä hän istui pensaiden alle ja nukahti. Hän heräsi vasta aamulla, kun aurinko leikillisesti kutitti hänen varpaitaan. Armas otti pettyneenä hattunsa pois. “Ei tämä voi olla toiveeni” , hän ajatteli, ja katseli hattua vihaisesti mutta otti sen kuitenkin mukaansa. Kotona hän pani hatun kaappiin ja sanoi: “Sitten kun olen tarpeeksi iso sinulle, otan sinut esiin.”

Ja vuodet kuluivat.
Oli hyviä keväitä ja huonoja keväitä. Oli kirkkaita syksyjä ja pimeitä syksyjä.
Eräänä päivänä hattu yllättäen löytyi jostakin. Unohdettu, iloinen, punainen hattu. Armas pani sen päähänsä ja katseli tyytyväisenä itseään peilistä.
Ne sopivat toisilleen - hattu Armakselle ja Armas hatulle. Siitä alkaen he kuljeskelivat aina yhdessä. Pikkuhiljaa Armas huomasi, että hatun ollessa päässä, seikkailuissa on hyvä onni. Silloin hän on hyvällä tuulella, ihmiset tykkäävät hänestä ja sydämensä on yllättävän helppo.
Hmm...ehkä pienenä, kun löysin hatun, tämä aikuisenakin iloinen sydän oli salainen toiveeni - hymyilee Armas ja silittää hattuaan.

3 megjegyzés:

  1. S a fordítás? Mikor lesz?
    Én annyit tudok finnül, hogy hyyve huomenta..lehet, nem is helyes, ahogy írtam.:))

    Linda

    VálaszTörlés
  2. hat nem helyes, de lehet erteni :) hatha valakinek kedve tamad leforditani :) vicces lenne. en is lefordithatom, de a rogtonzott forditasom utani kudarc utan, nem sok kedvem hozza.

    VálaszTörlés
  3. én is kíváncsi vagyok

    VálaszTörlés